Kevättä rinnassa

Kevät on saapunut!! JESH!!

Vappua varten Jukka laitto meidän Triumph Heraldin vuosimallia '68 taas ajokuntoon, että päästään vappuajelulle huomenna :)

Katto jätettiin vielä kiinni.. vielä ei tarkene ajella ilman ;)

Ennen "rumpan" koeajelua kävin maalaamassa loppuun "takkaseinän" ja vielä puoliksi märkänä se näytti tältä:

Yläpuoli maalattu lauantaina, eli se on kuiva osuus vaikka toisin voisi ajatella..

Tässä vastamaalattuna tuota seinää..







Tältä siis näyttää kolibri-maalin pinta kuivuttuaan!
Käytin karkeampaa telaa, että sain seinässä olleet pienet epätasaisuudet hyvin piiloon ;)

Tänään on takka-asentajakin mennyt tekemään takkaa aamulla eli kuvia luvassa piakkoin siitäkin!
Innolla odotan lopputulosta! :)




 Oli vähän sotkuista puuhaa ;D
(onneksi olin tajunnu ottaa sormukset pois, ois varmaan ollu hienoa kaivaa maalia)

Tontilla tapahtuu taas!

Meidän takan piti, huom PITI, saapua jo viime viikolla, mutta jostain kumman syystä sitä ei kuulunut, ei näkynyt meidän markilla perjantaihin mennessä.. Alkuviikosta mies soitti Uunisepille, ettei ehkä kannata tulla tällä viikolla asentamaan ku ei oo mitä asentaa ;D

Noh, tänään se takka tuli! :) Tosin sehän nyt on tiiviisti pakattuna ja tuhannen osis, ettei sitä ny takaksi voi edes hyvällä uskolla ajatella.. Uunisepät siinä kyljes lukee, kai se sieltä löytyy ku ne ens viikolla alkaa sitä asentaa :P

Meidänhän piti, taas tää 'PITI', maalata se kiviseinä valmiiksi ennen takan laittoa, ettei tarvis sen taakse yrittää (mikä ois tietty ihan mahdoton tehtävä) maalata, mutteihan sitä seinää tietenkään oo vielä maalattu :D Tänään sitten laitettiin tuumasta toimeksi Onskun kans :) pohjamaaliksi (ääh, kuka sitä nyt oikeaa pohjamaalia käyttää) harmaata ja sen päälle tulee saman sävyinen kolibri-maali -toivottavasti ehdin viikonloppuna maalata, että ehtii ennen takan asennusta! :) ja toivottavasti seinän pieni epätasaisuus peittyy kivasti sen kolibrin alle ;)

Maalari maalasi taloa...

Ja ah, miten ihanaa oli päästä tekemään jo jotain sisustukseen liittyvää!! Tähän asti mä oon villottanu, laitellu höyrynsulkuteippiä, siivonnu ym "todella mukavaa".. (tärkeitä asioita ja pakko jonkun tehdä -tiedän- mutta ku... )
Mä oon niin onnellinen kun sain tehdä jotain muutakin! :D

Raksaa, raksaa..

Kuvia alakerrasta:

Tämähän näyttää jo ihan keittiöltä, eikös? :D

Kuten kuvasta näkyy: tässä on khh, kylppäri ja sauna ;)

Kiviseinän eteen tulee se takka :)

Melkein vois jo sohvan tuoda tähän olkkariin..

Meidän makkari tulee tähän..

Ja Oonan makkari tähän

Ehkäpä tämä joskus valmistuu!?!?

Takana näkyy lämmin kuisti/eteinen :)

 Huh, kylläpäs näyttää vieläkin toivottomalta.. ehkä se siitä ;D

3-v. ja harrastamaan?

Tämän päivän pohdinnaksi nousi pikku-neitimme mahdollinen harrastaminen.
Alkuun hieman taustatietoja;

Tammikuussa 3 täyttänyt Oona-neiti päätti eräänä maaliskuisena päivänä, että haluaa luistelemaan. Mulla ei ollu käyny pienessä mielessäkään viedä niin pientä vielä luistelemaan, itse kun opin kyseisen taidon vasta kouluun mentyäni..No, onneksi löytyi serkun vanhat harjoitusluistimet kaappien kätköistä ja päästiin jäälle. Ajattelin opettelun vievän aikaa ja pelkäsin luvassa olevan huutoa ja hampaiden kiristelyä sekä luistimien heiton romukoppaan... MUTTA EHEI: ensimmäisen 15 minuutin jälkeen Oona luisteli ITSE ilman tukea. Vauhtihan ei ollut päätä huimaava ja kaatumisiakin tuli, mutta eteenpäin meni ja kivaa oli!

Vielä saman päivän aikana luistelemaan piti lähteä toistamiseen ja tulos oli tämä:

En nyt tiedä oppivatko kaikki lapset näin nopeasti vai onko kyseessä luonnonlahjakkuus, mutta äiti ainakin oli hirmuisen yllättynyt ja ylpeä omasta pikku-luistelijastaan..

No niin, takaisin aiheeseen! :D Tämän ensimmäisen päivän jälkeen luistelemassa käytiin päivittäin aina mahdollisuuden tullen ja sään salliessa. Kovin kauaahan tätä lystiä ei kestänyt, kun jäät jo sulivat. (vaikkei se kevät kunnolla ole vieläkään tullut. mur.) Ja jäiden sulettua Oona alkoi puhumaan rullaluistelusta ja jäähallille menosta (kuka sille on niistäkin kertonut!?!?), ja jos ei nyt aivan päivittäin niin viikottain tuosta aiheesta on kotona puhuttu..

Nyt minulle sitten selvisi, että Vaasan Luistinkerho järjestää toukokuun ajan (1krt/vko) kestävän luistelukoulun kaiken ikäisille ja taitoisille luistelijoille tai luistelusta kiinnostuneille. TIETENKIN MÄ VIEN OONAN SINNE!! :) Saa tyttö kokeilla, että miltä se tuntuu ja kasvattaa jo hankittuja taitojaan :)

Mutta sitten fb-päivitykseni sai palautetta kuten "valmistaudu 130€:n kk-maksuihin..." ja "toivotaan, että se jaksaa sitten kans käydä siellä :) Ite en oikeen jotenkin laittaisi tämän ikäistä mihinkään harrastuksiin, mutta se on tietenkin vain mun mielipide, ja tiedän, että jotkut 3-vuotiaat jo on joka ilta jossain harrastuksissa. Vaikka en mä sitä oikeen ymmärrä, kun jo pienestä pitäen pitää olla kaikkea aktiviteettia, niin unohtuuko tuollaises "jokailtajossainharrastuksessa" se arki kokonaan? Mutta joo, eihän tuollainen lyhyt "kurssi" nyt oo tietenkään sama asia ollenkaan, meni vähän aiheen vierestä :D"

Pakostakin tuli nyt sitten mieleen, että pitäisikö mun jättää antamatta mahdollisuus kokeilla harrastusta omalle lapselleni A) siksi, että se saattaa joskus tulla kalliiksi, jos lapsi innostuu, kehittyy ja alkaa kilpailla tai B) siksi, ettei noin pienen kuuluisi vielä harrastaa mitään?? 

Miksei 3-vuotias voisi harrastaa? Mä en aio olla se kamala äiti jään/ kentän laidalla, joka kirkuu jos lapsi epäonnistuu tai ei voita.. Mä en halua pakottaa omaa lastani mihinkään harrastukseen, mitä se ei itse halua tehdä.. Mä haluan olla se äiti, joka kannustaa harrastamaan sellaista, mihin löytyy kiinnostus ja motivaatio. Onko 3-vuotiaalla sitten motivaatiota tai kestävää kiinnostusta -ei välttämättä, mutta eipä mun kukkaro tuon yhden kuukauden kurssista paljoa kevene, jos nyt rahallisesti ajatellaan (+ mikä harrastus ei maksaisi tänä päivänä?) Enkä jaksa uskoa, että meidän arki menee pilalle kerran viikossa harrastamisesta.. Haluaisin kovasti tarjota Oonalle erilaisia mahdollisuuksia ja "avartaa maailmaa", hän voi sitten isompana valita mieluisan, pidempiaikaisen harrastuksen, mikäli niin tahtoo! Ilmoitin jo Oonan sinne kurssille. piste.


(P.S. tuossa tekstin lopussa on nykyään tommonen "luettu"-boksi, johon voi ruksata, mikäli on vaivautunu jonkin tekstin lukemaan ;P kiitos! )

Voi valokuvat sentään..

Rakastan valokuva-albumeja, niitä on niin kiva katsella ja muistella menneitä.. Nauraa hauskoille kuville ja ällistyä kuinka jotkut ihmiset tai asiat ovat vuosien saatossa muuttuneet tai pysyneet juuri samanlaisina.. Valokuva-albumeista voi nähdä palan jokaisen perheen, suvun, yksilön/henkilön historiasta ja siksipä ne ovatkin kultaa kalliimpia.. Itse en ole vielä ollenkaan lämmennyt ajatukselle valokuvakirjoista -siis niistä, jotka tulevat valmiina kirjana suoraan postiluukusta kotiin ja "TADAA albumi on siinä!" Ehei, minä haluan valokuvat valokuvina ja laittaa ne sitten ihan itse albumiin kera oman käsin kirjoitetun tekstin, koska niin se on jotenkin paljon henkilökohtaisempi ja arvokkaampi :)

Oonallekin aloitin oman albumin heti syntymän jälkeen. Siellä on mukana myös muutama kuva itsestäni plussa-pallon kokoisenakin juuri ennen Oonan tulemista maailmaan.. (niitä kuvia kun katsoo, ihmettelen kuinka oon päässy edes kävelemään loppu vaiheessa! huhhuh..)
Itselläni kun ei juurikaan ole kuvia lapsuudesta, niin ajattelin korjata tämän vääryyden tyttäreni kohdalla heti alkuunsa! Kuvia olen tilannut tuplana, että on saanut kuvat sekä Oonan omaan albumiin että meidän perhe-albumiin..

MUTTA niinkuin kuvitella saattaa, ei tämäkään asia oo menny aivan putkeen! :D
Tilasin viimeksi kuvia kauan kauan sitten (mahdettiinkohan asua silloin vielä edellisessä asunnossa ja siitäkin on nyt jo vuosi..) ja tänään havahduin siihen, että kuvat odottavat edelleen extrafilmin (niin siis sehän ei oo enää edes extrafilm vaan smartfoto) "kuorissa" ilman albumien suojaa.. KÄÄK! miten tässä on näin päässyt käymään!?!?!?! Nappasin kuvat ja albumit mukaan yövuoroon lähtiessäni ja vasta töissä havahduin kammottavaan todellisuuteen:

Olen viimeksi laittanut kuvia albumeihin KEVÄÄLLÄ 2009!!! Anteeksi, mutta WTF???

Tässäpä onkin nyt yövuoro sujunut rattoisasti valokuvia laitellen.. vielä on monta "pakettia" laittamatta ja onhan tämä nyt helppoa laitella kuvia albumeihin oikeassa järjestyksessä, muistaa missä ja koska kuva on otettu ja keksiä siihen vielä sopiva kuvateksti! Mennään edelleen vuodessa 2009, katsotaan koska mä pääsen ajan tasalle ;) Seuraavaksi pitäisi ilmeisesti tilata niitä kuvia, joiden voi taas antaa lojua nurkissa pari vuotta :D

Voi että mä rakastan valokuva-albumeja!

Peppi Pitkätossu

Eilen kävimme Onskulin kanssa katsomassa Peppi Pitkätossu-näytelmän Vaasan kaupunginteatterissa.
Oonalle teatterireissu oli ensimmäinen, joten tietenkin myös valtaisa elämys. Huomasin kuitenkin ensimmäisen puoliajan jälkeen yleisössä tapahtuneen muutoksen: lapset alkoivat käydä levottomiksi ja yleisössä alkoi "kuhista". Oonakin välillä seisoi tuolinsa edessä, välissä istui, välissä tuli syliin.. kaikkea mahdollista.. Ei siinäkään mitään muuten, mutta kun siitä näytelmästä olisi saanut niin paljon paremmankin..

Muistan lukeneeni Pohjalaisesta arvostelun, jonka nyt kaivoin esiin, koska muistelen sen kerrankin osuneen aika hyvin kohdalleen ;D

"Kaksi asiaa pistää silmään kaupunginteatterin toteutuksessa Astrid Lindgrenin tarinasta.
Sirkustemppuja käytetään paljon, muissakin kohtauksissa kuin Pepin vieraillessa sirkuksessa.
Sirkustaiteilijaksi kouluttautunut Taavi Vuokkovaara näyttelee herra Tossavaista. Hän kiipeilee ja temppuilee korkealla yläilmoissa liinoillaan. Samaa on nähty monessa muussakin näytelmässä siitä asti, kun Vuokkovaara kiinnitettiin Vaasaan. Mutta ei se mitään, hän on tosi taitava.
Temput ovat jännittäviä ja kiehtovia katsella, mutta miten ne liittyvät tarinaan?
Toinen hämmentävä asia on Pepin äidin (Matleena Laine) tuominen näyttämölle, hänkin sirkusteemalla.
Vakiintuneessa Peppi-kuvastossa (kuvakirjat, näytellyt ja animaatioelokuvat ja tv-sarjat) Pepin äitiä ei koskaan näytetä. Nyt hän yhtäkkiä istuu korkealla yläilmoissa isossa metallirenkaassa, jolla hän tekee voltteja ja muita temppuja.
Motiivi tähän jää hieman epäselväksi. Kyllä Pepin puheista saa riittävästi käsitystä siitä, että ikävöity äiti asuu pilven reunalla."

"Parituntisessa näytelmässä väliajan jälkeen ohjaaja Marcus Groth on jostain syystä keskittänyt toiminnan näyttämön takaosaan.
Ensi-illassa ratkaisu vaikutti niin, että väliin nousi ikään kuin näkymätön ramppi, vuorovaikutus näyttelijöiden ja yleisön välillä katkesi. Sen huomasi katsomossa, levottomuus lisääntyi. Lasten kiehnäämisen, kuhinan ja supinan keskellä oli välillä hankala seurata, mitä Peppi toilaili kutsuilla Tommin ja Annikan luona.
Ihmetyttää muuten, miksi lastennäytelmässä aikuiset juovat konjakkia kahvipöydässä.
Teatterin säästöt näkyvät lavastuksessa. Näyttämö on suuren osan aikaa tyhjä ja tylsä. Lavastus on kovin viitteellinen, Huvikumpukin vain pari koroketta ja muutamat ikkunanpuitteet."


Mieheni siskon kanssa pohdimme tätä samaa "äiti-asiaa" nähtyämme lasten kanssa kyseisen pätkän..
Miten ihmeessä kuollut äiti laitetaan heilumaan katon rajaan renkaille ja liinoille?? Oonaki kysy ihmeissään, että "mikä toi oikein on?" :D + niitä katon rajassa tehtäviä sirkustemppuja oli kyllä aivan liikaa! Välillä oli myös pitkiä pätkiä tylsää monologia, jota ei aikuinenkaan jaksanut kuunnella..
Olenpas mä nyt kiva, kun haukun koko pätkän aivan lyttyyn.. mutta ainakin meille aikuisille tuli tunne, että koko näytelmä oli vähä "juosten kusten" tehty :/

Ja jottei menisi aivan haukkumiseksi, niin Oona kysyi ensimmäisenä tänä aamuna, että voidaanko tänäänkin mennä kattomaan Peppiä ;)

Pilkahdus tulevasta keittiöstä..

Tänään kävin hakemassa kuvat meidän tulevasta keittiöstä :)
Olen ainakin tähän mennessä erittäin tyytyväinen saamaani palveluun Parma-keittiöillä.
9.5. myyjä tulee raksalle tekemään mittakäynnin, jolloin vielä varmistetaan, että pohjakuvien mitat pitävät paikkaansa.. Asiointi Parma-keittiöillä sujui mutkattomasti ja nopeasti :)
En malta odottaa, että talomme on siinä mallissa, että uuden keittiön saa laittaa paikalleen!

Tässä muutama kuva mallikeittiöstä Parma-keittiöillä:
(meille tulee samat ovet ja vetimet, mutta tummempi taso. Laatoista en ole vielä tehnyt päätöstä, mutta kuvissa oleva mosaiikki-laatta viehättää piristävällä värillään.. )

Uhma ja Känkkäränkkä

Meillä asuu Prinsessa Oona, ainakin äidin ja isän mielestä ;)
Tammikuussa hän täytti 3 vuotta, minkä jälkeen elämä on kuitenkin ollut silkkaa draamaa päivästä toiseen.
Kyllä, meille muutti ilmeisesti myös "Uhma" ja "Känkkäränkkä" tuona kyseisenä syntymäpäivänä.

Mutta mitä tehdä noiden Uhman ja Känkkäränkän kanssa, jotka alituiseen piinaavat meidän armollisen korkeutemme aurinkoista ja hyväntuulista olemusta?
Olemme yrittäneet karkottaa noita hirvityksiä mm. jäähyillä, "lelujen jäähyillä", luonnollisesti myös kieltämisellä, välinpitämättömyydellä, KESKUSTELULLA, joskus jopa lahjonnalla sekä mukaan on mahtunut aikuismaiseen tapaan myös kiristäminen ja uhkailu. Mikään ei tuota tulosta.. Tarra-palkinnot tuotti tulosta niin, että Uhma ja Känkkäränkkä väistyivät ruokailuhetkistä -ainut saavutus, mihin olemme päässeet!

Päivästä toiseen me vanhemmat olemme hermoromahduksen partaalla, kun jossain kohtaa päivää nämä kaksi tuholaista ilmestyvät pienistä koloistaan piinaamaan arkeamme -nykyään nämä sankarit ilmeisesti pääsevät myös automme sisään jostain kolosta, koska he ovat päässeet yllättämään meidät myös muualla kuin kotona.. Kuuluu itkua, huutoa, kiroilua ja jopa "turpa kiinni!"-kommentteja isälle ja äidille.. Kertakaikkisesti olemme voimattomia näiden mahdottomien yksilöiden edessä!

Rakastamme tytärtämme mahdottomasti ja toivoisimme hänen pääsevän näiden kahden hirviön piinasta mahdollisimman pian, joten mikä avuksi? Onko teillä hyviä ideoita Uhman ja Känkkäränkän karkottamiseksi? :)

Happened so far..

Moni aina kyselee meidän raksaprojektista.. Tässäpä pieni postaus tähän mennessä tapahtuneesta:

Reilu vuosi takaperin saatiin vihdoin ja viimein vaihtoehdot käytyä läpi ja teimme kaupan talopaketista Lappli-talojen kanssa. Siitä se armoton urakka sitten alkoi, eikä loppua vielä näy! ;)

Tontin raivausta kesällä 2011

Tontti on (oli :D) suurimmaksi osaksi peltoa, mutta "takapiha" piti raivata.. jäljelle jäikin sitten kasa kiviä, joita täytyy siirrellä sopiviin paikkoihin -niistähän saa oivia "kukkapenkkejä" ym. kivoja juttuja.. ;D

 Seuraavaksi tontille tuli tietenkin kaivinkone (kesäkuu 2011)

Ja murskaa... ja sitä sitte tuliki monta tonnia! (ja monen tonnin edestä..)

Kivijalan tekoa..

 8.8.11 tuli talopaketti :)

 Talo tuli elementteinä. Alakerran ulkoseinät levyvalmiina sisältä, katto saatiin pään päälle, mutta yläkerrasta puuttui..kaikki..




 





Ei me nyt aivan heti päästy muuttamaan ;)
Lattiaa ei ehditty valaa ennen talopaketin tuloa, mutta se tehtiin syksyllä..










 Talo tuli ulkoa aika valmiin näköiseksi parissa viikossa.. taustalla tehdään autotallia, mikä tapahtui alusta alkaen pitkästä tavarasta iha iteeee... :)

Talliin kattotuolien nostoa.. (elokuu edelleen)

21.8.

Tämän näköiseksi tupa jäi sisältä..
Jep, aika turhauttavaa, vai mitä?! :D












Ja nyt mun täytyy tunnustaa, että meni monen monituista kuukautta kun en jaksanu olla kamerani tai edes puhelimeni kanssa asialla ja kuvata raksalla tapahtuvia asioita.. :P Jokatapauksessa syksy meni pääosin autotallia tehdessä. Talli piti tehdä ensin aika pitkälle, koska sinne tuli myös pannuhuone, jonne piti siis tietysti saada mm. maalämpölaite ym..
Vasta tämän vuoden puolella päästiin talon puolelle tekemään.. Alakertaan on tehty kantavien väliseinien rungot ja niiden jälkeen siirryttiin tekemään yläkertaa..

Tämä on aikalailla tämän hetkinen tilanne yläkerrassa..
Toinen  pääty eli makkari 1 :D

Makkari 2 :D

Oonan taidetta yläkerran lattian koolauksessa :)


















Tällä hetkellä projektina on saada yläkerta täysin eristettyä ja levyvalmiiksi, minkä jälkeen päästään siirtymään alakerran kimppuun.. Alakerta tehdään ensin valmiiksi, minkä jälkeen muutetaan sisään, ja jatketaan sitten yläkerran tekoa.. Meidän perhe kun mahtuu asumaan alakerrassakin alkuun, kun sinnekin tulee 2 makkaria :) Niin ja keittiönkin sain vihdoin tilattua! \0/ hyvä minä!

P.S. Mun mieshän tuolla oikeasti rakentaakin jotain! :D mä käyn siellä kyselemässä tyhmiä ;) no okei, oon mä villottanu ja teipannu höyrynsulkumuoveja ja auttanu esim. koolauksien teossa -tosin vain pitämällä toisesta päästä puuta kiinni.. niin ja siivous ym "naisten työt" kuuluu mulle :D
Ja jos mun termit on jotenkin vääränlaisia, niin se johtuu siitä, etten mä oikeastaan tiedä rakentamisesta oikein mitään! piste.

Kuvia alakerrasta tulee, kun muistan sieltä napata muutaman..

Prinsessa

Äidin oma kullannuppu 3-v. <3

Oona ja suosikkitakki, minkä toi joulupukki jo vuosi takaperin (kiitokset vaan Stiinalle ;) )

Kesän juhliin ostettu mekko sovituksessa :)

Väsynyt pikku-trulli

Pomppulan vauhdikasta menoa

Poniajelua.. flikka taitaa seurata äitinsä jalanjälkiä ;D

ja tietty myös ratsastusta :)

Parhautta on, kun meillä asuu onnellinen pikkuneiti (tai kun se nukkuu :D ):

 Mutta, niinkuin jokaisen ihmisen elämään, myös Oonan elämään mahtuu huonoja hetkiä:

Mutta onneksi se on vain elämää ;) (vaikka joskus äidin hermot onkin koetuksella.. :P )

Uusi tatuointi

Pikainen postaus ennen töihin lähtöä..

Tämmöinen ihanuus on nyt vasemmassa käsivarressa :)

Aarteita..

Tämmösiä löydettiin miehen suvun vanhoista ladoista (siis lato, ladot, ladoista..ei lada :P)
Löyty sieltä ny jotain entrattavaa uuteen kotiin :)

Tämän levitettävän laverin ajattelin varovasti hioa ja maalata valkoiseksi -ehkä jopa ruiskulla, että tulee tarpeeksi ohut kerros maalia..

Toivottavasti tämä ihastuttava keinutuoli on vielä kunnostettavissa..

Tuolikasa :D Värikkäitä tuoleja ajattelin sellaisenaan Oonan huoneeseen piristämään! Penkille löytyi samaa sarjaa 2 tuolia ja pieni pöytä, joista ajattelin terassikalusteita pienen maalauksen jälkeen ;)

Tämä peilipöytä mun on PAKKO saada makkariin :)

Viljamittoja/ perunakappoja oli useita, niistä ajattelin tehdä pihalle kukkaruukkuja..