Peppi Pitkätossu

Eilen kävimme Onskulin kanssa katsomassa Peppi Pitkätossu-näytelmän Vaasan kaupunginteatterissa.
Oonalle teatterireissu oli ensimmäinen, joten tietenkin myös valtaisa elämys. Huomasin kuitenkin ensimmäisen puoliajan jälkeen yleisössä tapahtuneen muutoksen: lapset alkoivat käydä levottomiksi ja yleisössä alkoi "kuhista". Oonakin välillä seisoi tuolinsa edessä, välissä istui, välissä tuli syliin.. kaikkea mahdollista.. Ei siinäkään mitään muuten, mutta kun siitä näytelmästä olisi saanut niin paljon paremmankin..

Muistan lukeneeni Pohjalaisesta arvostelun, jonka nyt kaivoin esiin, koska muistelen sen kerrankin osuneen aika hyvin kohdalleen ;D

"Kaksi asiaa pistää silmään kaupunginteatterin toteutuksessa Astrid Lindgrenin tarinasta.
Sirkustemppuja käytetään paljon, muissakin kohtauksissa kuin Pepin vieraillessa sirkuksessa.
Sirkustaiteilijaksi kouluttautunut Taavi Vuokkovaara näyttelee herra Tossavaista. Hän kiipeilee ja temppuilee korkealla yläilmoissa liinoillaan. Samaa on nähty monessa muussakin näytelmässä siitä asti, kun Vuokkovaara kiinnitettiin Vaasaan. Mutta ei se mitään, hän on tosi taitava.
Temput ovat jännittäviä ja kiehtovia katsella, mutta miten ne liittyvät tarinaan?
Toinen hämmentävä asia on Pepin äidin (Matleena Laine) tuominen näyttämölle, hänkin sirkusteemalla.
Vakiintuneessa Peppi-kuvastossa (kuvakirjat, näytellyt ja animaatioelokuvat ja tv-sarjat) Pepin äitiä ei koskaan näytetä. Nyt hän yhtäkkiä istuu korkealla yläilmoissa isossa metallirenkaassa, jolla hän tekee voltteja ja muita temppuja.
Motiivi tähän jää hieman epäselväksi. Kyllä Pepin puheista saa riittävästi käsitystä siitä, että ikävöity äiti asuu pilven reunalla."

"Parituntisessa näytelmässä väliajan jälkeen ohjaaja Marcus Groth on jostain syystä keskittänyt toiminnan näyttämön takaosaan.
Ensi-illassa ratkaisu vaikutti niin, että väliin nousi ikään kuin näkymätön ramppi, vuorovaikutus näyttelijöiden ja yleisön välillä katkesi. Sen huomasi katsomossa, levottomuus lisääntyi. Lasten kiehnäämisen, kuhinan ja supinan keskellä oli välillä hankala seurata, mitä Peppi toilaili kutsuilla Tommin ja Annikan luona.
Ihmetyttää muuten, miksi lastennäytelmässä aikuiset juovat konjakkia kahvipöydässä.
Teatterin säästöt näkyvät lavastuksessa. Näyttämö on suuren osan aikaa tyhjä ja tylsä. Lavastus on kovin viitteellinen, Huvikumpukin vain pari koroketta ja muutamat ikkunanpuitteet."


Mieheni siskon kanssa pohdimme tätä samaa "äiti-asiaa" nähtyämme lasten kanssa kyseisen pätkän..
Miten ihmeessä kuollut äiti laitetaan heilumaan katon rajaan renkaille ja liinoille?? Oonaki kysy ihmeissään, että "mikä toi oikein on?" :D + niitä katon rajassa tehtäviä sirkustemppuja oli kyllä aivan liikaa! Välillä oli myös pitkiä pätkiä tylsää monologia, jota ei aikuinenkaan jaksanut kuunnella..
Olenpas mä nyt kiva, kun haukun koko pätkän aivan lyttyyn.. mutta ainakin meille aikuisille tuli tunne, että koko näytelmä oli vähä "juosten kusten" tehty :/

Ja jottei menisi aivan haukkumiseksi, niin Oona kysyi ensimmäisenä tänä aamuna, että voidaanko tänäänkin mennä kattomaan Peppiä ;)